3.6.2013

Lapin käräjäoikeuden tuomio 19.11.2008

Käräjäoikeus mainitsemillaan perusteilla hylkäsi syytteet ja vaatimuksen A:n määräämisestä liiketoimintakieltoon.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Esko Hohti ja lautamiehet.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 22.9.2010

Hovioikeus, jonne syyttäjä valitti, totesi A:n syytekohdassa 2 laiminlyöneen X Oy:n hallituksen puheenjohtajana valvoa, että yhtiön tilinpäätös 31.8.2002 päättyneeltä tilikaudelta olisi laadittu tuolloin voimassa olleen kirjanpitolain 3 luvun 6 §:n (1336/1997) mukaisesti viimeistään kolmen kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä eli viimeistään 30.11.2002. X Oy oli asetettu konkurssiin 1.4.2005. Hovioikeus katsoi, että koska tilinpäätös oli kokonaan laatimatta, A oli vastuussa tilinpäätöksen laatimisesta konkurssiin asettamiseen saakka. Hovioikeus, soveltaen tekohetken lakiin nähden lievempänä lakina 1.4.2003 voimaan tullutta rikoslain 30 luvun 9 §:ää (61/2003), katsoi A:n syyllistyneen syytekohdassa 2 kirjanpitorikokseen, jonka tekoaika oli 30.11.2002 ja 31.3.2005 välinen aika.

Syytekohdan 3 osalta hovioikeus totesi, että A oli Y Oy:n hallituksen jäsenenä laiminlyönyt valvoa, että yhtiön tilinpäätös 31.3.2002 päättyneeltä tilikaudelta olisi laadittu tuolloin voimassa olleen, edellä sanotun kirjanpitolain pykälän mukaisesti viimeistään 30.6.2002. Y Oy oli asetettu konkurssiin 13.5.2004. Hovioikeus katsoi, että A:n vastuu tilinpäätöksen laatimisesta ulottui konkurssiin asettamiseen saakka. Hovioikeus, soveltaen edellä mainittua rikoslain 30 luvun 9 §:ää (61/2003), katsoi A:n syyllistyneen syytekohdassa 3 kirjanpitorikokseen, jonka tekoaika oli 30.6.2002 ja 12.5.2004 välinen aika.

Hovioikeus tuomitsi A:n syytekohdissa 2 ja 3 hänen syykseen luetuista kahdesta kirjanpitorikoksesta sekä hänen syykseen syytekohdassa 4 luetusta törkeästä velallisen epärehellisyydestä yhteiseen 7 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Lisäksi hovioikeus mainitsemillaan perusteilla määräsi A:n liiketoimintakiellosta annetun lain 3 ja 5 §:n nojalla liiketoimintakieltoon, joka alkoi 22.9.2010 ja päättyi 21.9.2013.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Maarit Tukiainen, Petri Nykänen ja Katariina Ollikainen.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Hovioikeus on lukenut A:n syyksi syytekohdassa 2, että A oli X Oy:n hallituksen puheenjohtajana laiminlyönyt valvoa, että yhtiön 31.8.2002 päättyneeltä tilikaudelta laaditaan tilinpäätös, sekä syytekohdassa 3, että A oli Y Oy:n hallituksen jäsenenä laiminlyönyt valvoa, että yhtiön 31.3.2002 päättyneeltä tilikaudelta laaditaan tilinpäätös. Hovioikeus on katsonut A:n menettelyillään syyllistyneen kahteen kirjanpitorikokseen.

2. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko syyteoikeus syytekohdissa 1 ja 2 tarkoitettujen tekojen osalta vanhentunut. Lisäksi on kysymys liiketoimintakiellosta.

Sovellettavat säännökset

3. Tammikuun 1 päivänä 2006 voimaan tulleessa rikoslain 8 luvun 2 §:n 1 momentissa säädetään, että jos rikoksen tunnusmerkistössä säädetään laiminlyönti rangaistavaksi, syyteoikeus alkaa vanhentua, kun laiminlyöty teko olisi viimeistään tullut tehdä. Vastaavaa säännöstä ei ole aikaisemmin ollut laissa. Oikeuskäytännössä on katsottu vanhentumisen alkavan vasta siitä, kun oikeustila palautettiin lain mukaiseksi (KKO 1984 II 15). Korkein oikeus katsoo, että esillä olevassa asiassa on rikoslain 3 luvun 2 §:n 2 momentista (515/2003) ilmenevän lievemmän lain periaatteen nojalla sovellettava yllämainittua vanhentumissäännöstä.

4. Saman periaatteen nojalla tekoihin sovellettavan rikoslain 30 luvun 9 §:n (61/2003) mukaan kirjanpitorikoksesta tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Rikoslain 8 luvun 1 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan syyteoikeus vanhentuu, jollei syytettä ole nostettu viidessä vuodessa, jos rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on yli vuosi ja enintään kaksi vuotta. Saman luvun 3 §:n 1 momentin mukaan syyte katsotaan vanhentumisajan kulumisen katkaisevalla tavalla nostetuksi, kun syytettävälle on laillisesti annettu haaste tiedoksi tai häntä vastaan on hänen henkilökohtaisesti oikeudenkäynnissä läsnä ollessaan tehty rangaistusvaatimus.

5. Nyt puheena oleviin tilikausiin lähtökohtaisesti sovelletun kirjanpitolain 3 luvun 6 §:n (1336/1997) mukaan tilinpäätös oli laadittava kolmen kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Syytekohdassa 2 mainittu tilinpäätös oli sanotun mukaisesti laadittava viimeistään 30.11.2002 ja syytekohdassa 3 mainittu tilinpäätös viimeistään 30.6.2002. Viiden vuoden vanhentumisaika lasketaan rikoslain 8 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan alkavaksi näistä päivistä.

6. Syyte on näin ollen tullut nostaa syytekohdassa 2 tarkoitetusta teosta viimeistään 30.11.2007 ja syytekohdassa 3 tarkoitetusta teosta viimeistään 30.6.2007. A:lle on annettu haaste tiedoksi 28.4.2008 ja siis myöhään. Syyteoikeus on syytekohtien 2 ja 3 osalta vanhentunut ja syyte on tämän vuoksi näiden syytekohtien osalta hylättävä.

Rangaistuksen määrääminen

7. Hovioikeus on tuominnut A:n syytekohtien 2 ja 3 osalta kahdesta kirjanpitorikoksesta sekä hänen syykseen syytekohdassa 4 luetusta törkeästä velallisen epärehellisyydestä yhteiseen 7 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen rangaistus A:n viaksi jäävästä törkeästä velallisen epärehellisyydestä on 6 kuukauden ehdollinen vankeusrangaistus.

Liiketoimintakielto

8. A on vaatinut, että hänelle määrätty liiketoimintakielto poistetaan tai sen kestoa lyhennetään. Korkein oikeus toteaa, että syytteen tullessa syytekohtien 2 ja 3 osalta hylätyksi liiketoimintakielto tulee kysymykseen vain A:n syyksi luetun törkeän velallisen epärehellisyyden johdosta. Sen tekoaika on päättynyt 14.3.2003.

9. Liiketoimintakiellosta annetun lain 8 §:n mukaan liiketoimintakiellon määräämistä koskeva asia on pantava vireille viiden vuoden kuluessa liiketoimintakieltoa koskevan vaatimuksen perusteena olevasta viimeisimmästä laiminlyönnistä tai rikollisesta teosta. Tämä määräaika on päättynyt 14.3.2008. Rikosasia, jonka yhteydessä syyttäjä on vaatinut liiketoimintakiellon määräämistä, on tullut vireille käräjäoikeudessa 27.2.2008 ja haaste on annettu tiedoksi A:lle 28.4.2008.

10. Laissa ei ole säännöstä siitä, katkeaako sanottu liiketoimintakiellon määräämistä koskevan vaatimuksen vanhentumisaika jo sillä, että asia tulee vireille tuomioistuimessa haastehakemuksen saapuessa käräjäoikeuden kansliaan, kuten oikeudenkäyntimenettelystä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 1 §:n 2 momentissa säädetään, vai onko vaatimus myös annettava tiedoksi vastaajalle sanotun ajan kuluessa, kuten rikoslain 8 luvun 3 §:n 1 momentissa syyteoikeuden vanhentumisesta säädetään. Toisaalta, kuten oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 1 §:stä ilmenee, myös riita-asia tulee vireille jo sillä, että haastehakemus toimitetaan käräjäoikeuteen, ja vireilletulolla on eräitä poikkeuksia lukuunottamatta vanhentumisajan katkaiseva vaikutus (ks. esim. velan vanhentumisesta annetun lain 4 - 9 §:t).

11. Myöskään liiketoimintakiellosta annetun lain voimassaolevan 8 §:n esitöistä (HE 198/1996 vp s. 19 - 20) ei ilmene, mitä asian vireillepanolla on vanhentumisen katkaisemisen kannalta tarkoitettu. Laki on tullut voimaan 1.1.1986, jolloin kiellon vireille panon määräaika oli kaksi vuotta konkurssin alkamisesta. Sekä rikos- että riita-asia tulivat tuolloin voimassa olleiden säännösten mukaan vireille haasteen tiedoksiannolla ja rikosasia myös esittämällä rangaistusvaatimus henkilökohtaisesti saapuvilla olevalle syytetylle. Sellaista haasteen tiedoksiannosta erillistä asian vireille tuloa kuin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 1 §:n 2 momentissa ja oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 1 §:ssä tarkoitetaan, ei laissa tuolloin tunnettu, joten kysymystä ei ole ollut tarpeen lain esitöissä vuonna 1996 käsitelläkään.

12. Voimassaolevan liiketoimintakiellon vireillepanoa koskevan 8 §:n esitöissä on todettu, että ehdotettu viiden vuoden vireillepanoaika vastaa rikoslain 8 luvussa säädettyä syyteoikeuden vanhenemisaikaa sellaisista rikoksista, joissa ankarin säädetty rangaistus on vapausrangaistus yli vuoden ja enintään kaksi vuotta, ja että ehdotuksen 3 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisena kiellon edellytyksenä oleva rikollinen menettely, joka ei ole vähäistä, saattoi useissa tapauksissa sisältää juuri sellaisia rikoksia, joiden vireillepanoaika on viisi vuotta. Merkitystä ei ehdotuksen mukaan kuitenkaan ollut sillä, mikä vaatimuksen perusteena olevan rikoksen syyteoikeuden vanhenemisaika oli. Viiden vuoden määräaikaa voitiin pitää riittävän pitkänä, jotta liiketoimintakiellon edellytykset ehditään tutkia laajemmankin rikosasian yhteydessä.

13. Liiketoimintakiellosta annetun lain tarkoituksena on toisaalta sopimattoman ja vahingollisen liiketoiminnan estäminen ja toisaalta liiketoimintaan kohdistuvan luottamuksen ylläpitäminen. Liiketoimintakielto voidaan määrätä joko rikoksen perusteella tai ilman sellaista perustetta. Kieltoon voidaan määrätä vähintään kolmeksi ja enintään seitsemäksi vuodeksi. Perusteesta riippumatta kieltovaatimuksen voi esittää vain syyttäjä ja sen voi määrätä vain tuomioistuin. Asian käsittelyssä noudatetaan soveltuvin osin, mitä syyttäjän ajaman rikosasian käsittelystä säädetään. Liiketoimintakiellon noudattamista valvoo poliisi.

14. Liiketoimintakiellolla on siten sekä turvaamistoimenpiteisiin että rikosoikeudellisiin seuraamuksiin liittyviä piirteitä. Kiellon määräämisessä ja sen valvonnassa käytettävät menettelyt ovat rikosoikeudellisille vaatimuksille ja seuraamuksille ominaisia. Silloin, kun kieltovaatimuksen perusteena on rikos ja kielto määrätään rikoksesta tuomittaessa, yhteys rikosoikeudellisiin toimenpiteisiin on ilmeinen. Koska liiketoimintakielto estää kieltoon määrätyltä toimeentulon hankkimisen yrittäjänä, se on kieltoon määrätylle varsin ankara seuraamus riippumatta siitä, onko kieltovaatimuksen perusteena rikos vai sopimaton menettely liiketoiminnassa.

15. Korkein oikeus katsoo perustelluksi tulkita liiketoimintakiellosta annetun lain 8 §:ää siten, että samaa menettelyä, jota on noudatettava syyteoikeuden vanhentumista katkaistaessa, on noudatettava myös liiketoimintakieltovaatimuksen osalta. Vaatimus on siten annettava kieltoon vaaditulle tiedoksi ennen vanhentumisajan päättymistä.

16. Vaatimus liiketoimintakieltoon määräämisestä on annettu A:lle tiedoksi sen jälkeen, kun yli viisi vuotta oli kulunut hänen syykseen luetusta viimeisestä rikollisesta teosta. Kiellon määräämiselle ei siten ole edellytyksiä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

Syyte syytekohtia 2 ja 3 koskevista kirjanpitorikoksista hylätään. A tuomitaan hänen syykseen jäävästä törkeästä velallisen epärehellisyydestä kuuden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen hovioikeuden määräämin koeajoin.

Syyttäjän vaatimus A:n määräämisestä liiketoimintakieltoon hylätään. Hovioikeuden A:lle määräämä liiketoimintakielto poistetaan.

Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki, Timo Esko ja Ari Kantor. Esittelijä Matti Sepponen.